Arvoisa puheenjohtaja, hyvät läsnäolijat,
menneisyyteen ei pidä takertua, mutta menneisyydestä voidaan ja tulee oppia. Menneen pohjalta katsotaan tulevaisuuteen. Siksi pidän tärkeänä, että valtuuston käsitellessä edellisen vuoden tilinpäätöstä keskustellaan myös tulevaisuudesta. Haetaan oppia.
On positiivista, että tilinpäätöksessä on voitu kansalaisopiston kohdalla todeta valmistelun käynnistyneen tavoitteeksi asetetun taiteen perusopetuksen yleisen oppimäärän tuntiresurssien lisäämisestä opetuksen tarpeiden mukaisiksi. Hyvin positiiviseksi asia olisi tullut, jos lisääminen olisi jo tavoitteen mukaisesti toteutunut. Taiteen perusopetuksen ohella samaa lisäämisen linjaa tulee noudattaa myös kaikessa muussakin kansalaisopiston toiminnassa.
Vuoropäivähoidon lopettaminen ei ole saanut varauksetonta kannatusta. Se on ymmärrettävää, jos käyttö on vähäistä. Se ei ole ymmärrettävää, jos vuoropäivähoidon toteuttamista ei käytetä kaupungin positiivisessa markkinoinnissa ja siten pyritä lisäämään käyttäjien ja siis asukkaiden määrää. Päiväkotien toiminnan osalta en osaa sanoa, muuttuiko hallinnon rakenne turhan raskaaksi perustettaessa niihin varajohtajan vakanssit. Asiaa on tarkasteltava hoitokäsien riittävyyden ja hoitoprosessien toimivuuden näkökulmasta lapsimäärän vähetessä.
Työprosessien tarkastelusta puhuttiin viime vuonna paljonkin esimerkiksi toiminnan ja talouden kehittämisryhmässä. Käyty keskustelu oli ymmärrettävissä niin, että toimintaprosesseja uudistamalla saadaan työn tuottavuutta huomattavastikin lisättyä ja siten myös taloudellisia säästöjä. Toimikunnan raportissa ja käytännön toimissa työprosessien uudistaminen kuihtui käytännössä kokonaan pois eikä siitä valitettavasti näy merkkejä käsittelyssä olevassa tilinpäätöskertomuksessakaan. Asiaa on edelleen voimakkaasti pidettävä esillä ja annettava henkilöstöhallinnon toimijoille suunnitteluvoimaa siten, että uudistusta tehdään yhdessä koko henkilöstön kanssa.
Kaupungin henkilöstön lähtövaihtuvuutta voidaan pitää varsin suurena varsinkin joillakin palvelualueilla. On hyvä, että lähtökyselyjä tehdään. Ne liittyvät henkilöstöhallintoon mutta myös kaupungin koko toimintaan ja työprosessien uudistamiseen. Luottamushenkilöinä olemme jääneet miettimään kuka tai mikä elin lähtökyselyjen tuloksia käsittelee ja miten ne otetaan huomioon toimintaa uudelleen järjestettäessä. Vaikkakaan henkilöön käyviä tietoja ei ole mielekästä levitellä, olisi hyvä saada yhteenvetoja kyselyn tuloksista, jotta kyselyt saisivat vahvemman oikeutuksen ja luottamushenkilöiden ymmärrys kasvaisi.
Kirjastojen resursseista on koko maan tasolla noussut jossain määrin haloota. Täälläkin asiaan on useana vuonna mm. talousarvion valmistelussa kiinnitetty huomiota. Tilinpäätöksestä voimme havaita hienoja lukuja kirjaston merkityksestä asukkaiden palvelijana; kävijämäärä on yli 80 000, lisäystä lähes 4 000 ja lainausten määrä lähes 160 000, lisäystä yli 10 000. Kirjastossa tehdään muutakin kuin sen perustoimintoihin kuuluvia tehtäviä, mm. annetaan informaatiota kaupungista monille kyselijöille. Näitä tehtäviä voitaisiin kenties jatkossa lisätäkin, mutta samalla on huolehdittava, että niihin ja kirjaston perustoimintoihin on riittävästi resursseja.
Orivedellä on toteutettu kumppanuuspöytätoimintaa kulttuurin ja hyvinvoinnin sekä kylien toiminnan osalta. Viimeksi viime viikolla Längelmäen kirkolla kokoontuneessa kylien kumppanuuspöydässä oli läsnä varmaan kolmisenkymmentä kuntalaista. Kuntalaiset selvästi pitävät toimintaa järkevänä varsinkin, jos kokoontumisissa käsitellään heidän esittämiään asiakokonaisuuksia – näinhän oli juuri viime viikon tilaisuudessa, jonka tuloksena Längelmäen kirkonkylän vesihuollon järjestäminen on käsittääkseni tarpeen ottaa kaupunkikehittämisessä esille. On esitettävä kysymys, miten kaupungin luottamushenkilöt saataisiin osallistumaan kumppanuuspöytien kokoontumisiin.
Kumppanuuspöydät voivat olla kaupungin tulevaisuuden rakentamisen osatekijöitä. Tulevaisuuden rakentamisessa totta kai tärkeitä ovat konkreettiset investoinnit, mutta yhtä lailla huomiota on kiinnitettävä henkisiin investointeihin. Kaupunginjohtajan katsauksessa on pitkä investointien ja kehittämishankkeiden luettelo. Hyvä niin. Kaupungin luonnollisten perustoimintojen ohella luettelossa on oikeastaan vain yksi henkistä pääomaa lisäävä hanke eli Kultavuoren koulun kansainvälisen yhteistyön projekti. Ehkä myös kaupungin, Tredun ja yritysten yhteistyö voidaan tällaiseksi laskea, mutta siinäkin pitäisi pelkän puheen sijaan olla tuloksia. Jatkossa soisi kaupungin kehittämisen sisältävän paljon runsaammin myös henkisen pääoman lisäämistä, jolla varmistetaan sitten konkreettistenkin investointien valmistelua ja toteuttamista.
Tässä yhteydessä on kysyttävä, kuinka moni meistä pitää järveä esteettömänä liikuntapaikkana. Kysymyksellä viitataan uimahallin kolme kuukauden sulkuun. Sulku saattaa tuottaa lisääntyviä terveydenhuollon kustannuksia monenkin kuntoa ja kuntoutusta tarvitsevan hallin käyttäjän osalta. Kaupungin toimintoja ja ns. säästämistä ei voida eikä pidä katsoa kapean oman toimintasektorin tai palvelualueen silmälasein.
Monta kertaa ja monessa yhteydessä on puhuttu päätösten vaikutuksista ja vaikuttavuudesta. Tehtyjä päätöksiä yhtä lailla kuin valmisteluun otettuja asioita tulee seurata joskus jopa vuosien ajan. Yksi keskeiseksi nähtävä valtuuston päätös on Rovastinkankaan koulun rakentaminen. Päätöshän sisälsi myös liikunta- ja monitoimitilan rakentamisen suuren vaihtoehdon mukaisesti. Päätöstä tehtäessä valtuuston annettiin ymmärtää siihen saatavan valtion avustusta useita satoja tuhansia euroja. Olisiko tarpeen ja olisiko mahdollista ottaa asia uudelleen käsittelyyn nyt, kun opetusministeriö ei avustusta myöntänyt – en nimittäin usko, että kaupungin esittämä oikaisuvaatimus tuottaa tulosta. Toivottavasti olen väärässä.
Arvoisa puheenjohtaja,
joka tapauksessa ja kaikesta kritiikiksikin tulkittavasta sanomasta huolimatta on syytä esittää kiitos menneestä vuodesta ja kiitos koko vanhalle valtuustolle koko nelivuotiskaudesta. Eteenpäin on elävän mieli.